Ajatuksia + hubertusjuhla ja huominen kettujahti

Aika hiljaa eteenpäin soljuu

maisemat aikojen virroilla vaihtuu

sydän uutta toivoa löytää

silti muistot yhä mielen täyttää

kuva haalenee aikojen saatteissa

rakkain silti mukana aina on muistoissa  

2 vuotta ja 1kk

Viimeaikoina oon (taas) ajatellut liikaa. Joskus se ei ole hyväksi, sillä olen tajunnut kuinka hajalla olen ollut jo pitkään. Ehkä se ei suoraan johdu 2011 tapahtumista, mutta niistä se sai alkunsa. Ei ole päivääkään jolloin en miettisi ja ikävöisi kahta rakkainta,joista aika jätti aivan liian aikaisin. Tuska on jotain sanoinkuvamaatonta ja kun iltaisin ikävä iskee, se tekee sen hyökyaallon lailla ja murskaa alleen kaiken muun. Vaikka taphtuneesta on jo kaksi vuotta, ei tuska ole lähtenyt minnekkään, kuten aluksi luulin sen helpottavan. Huomasin että se vain piilottelee jossain lukkojen takana ja heti kun en jaksa pitää sitä lukkoa kiinni, se murtautuu sisään...

Miten on mahdollista, että vieläkin se sattuu niin paljon? 

Entä kaikki muu tähän? Tuntuu kuin ei olisi enää ketään, sillä ystävät jättäneet yksin... kukaan ei purista totuutta ulos, kun sanon et kaikki on hyvin... Enkä tällä mitään sääliä kerjää tai vaadi ketään nyt tulemaan tivamaan mikä minulla on ja lohduttelemaan, sillä se ei ole tarkoitukseni. Tarkoitukseni tässä on sanoa, että minun ympärillä on tainnut olla vääriä ihmisiä... ei, vaan ihmisiä jotka ovat muuttuneet minulle vääriksi. Vieraiksi. 

Roska joka voidaan vain lakaista syrjään, se jota kysytään vasta kun muut ovat jossain muualla. Miksei minulla ole ketään, jolle olen oikeasti tärkeä ja kaivattu. Ehkä mut on vaan tarkoitettu tälläiseksi ylimääräiseksi. Varakappaleeksi. Ei kukaan näe totuutta, vaikka hiukan avautuisinkin heille huolistani, sillä se on vain murto-osa oikeasta taakasta jota kannan. Taakka jonka piilotan ja kannan aivan yksinään. Miettinyt vain että mikä minussa on vikana, kun taakka vain kasvaa ja kasvaa, eikä ole ketään kenen kanssa sitä jakaa. 

Ajatukset menee vain solmuun enkä saa kaikkia ajatuksia tekstille, sillä ajatuksia on todella vaikea pukea sanoiksi. 

Se niistä ajatuksista, olin tänään tekemässä aamutallia eli ihan perus talliduunia ja pääsin kotiin siinä neljän kieppeillä ja kävin suihkussa, laitoin meikit ja hiukset ja vaatteet. Lähdin siitä sitten hubertusjuhlaan ja siellä oli ruokaa, palkitsemisia ja aikaa jutella. Minulla ainakin oli hauskaa. Siellä myös esiteltiin meidät, eli vuoden 2013 lucia ehdokkaat. Eli minut oli pyydetty yhdeksi lucia ehdokkaaksi ja myyn sitten alavuden alueella arpoja joista voi voittaa arvonnassa huikeita palkintoja ja samalla äänestetään omaa suosikkia meistä ehdokkaista :) Arpa maksaa 2 e, ei muuta kuin osallistumaan ja äänestämään tallin luciaa :) 

Arvoimme myös huomiseen kettujahtiin hevoset ja pikkuinen Selma-tyttö onnettarena arpoi mulle Ilaron. Mulle tuttu hevonen, joten ei mukavin mielin lähden huomenna ketunpyyntiin :) Lisää siitä sitten huomenissa :) 

~Anna