Sunnuntain iltareenailua

Heii!
Taas on päässyt vierähtämään viime kirjoituksesta. Keskiviikkona oli kouluvalmennus, jonka menin Veetillä, mutta koska akku loppui kamerasta enkä saa puhelimella niitä videoita koneelle, voi mennä hetki ennenkuin niitä tänne ilmestyy jos on ilmestyäkseen. Mutta Veeti oli tosi kiva. Heti alusta asti hyvin apujen välissä ja laukassa oli yllättävän eteenpyrkivä, rento ja tasaisesti peräänannossa.
Meidän valkkuja oli siirretty aikaisemmaksi, sillä kuudelta alkoi aikuisten merkkisuorituskisat. Oltiin siellä kattomassa ja auttelemassa Sonjan kanssa ja Bella meni siellä myös, josta olin hirmuisen ylpeä, sillä se ei sinkoillut minnekkään ja oli melke rauhallinen. Kouluradalla helppo C:ssä sijottui kolmanneksi ja esteillä samaten :) Hirmusen ylpeä mamman mussukasta <3 Teki kyllä Annukan kanssa hienot radat!

Olin taas viikonlopun tallilla töissä ja nyt jäin sinne perjantaista sunnuntaihin yöksi. Pe-la yön olin ihan yksin leirikämpässä ja ei pelottanu yhtään ;) Aamulla tein aamutallin ja päivätallin. Meillä oli lauantai-illalla vetämäjärvellä seuran järjestämä virkistyspäivä ja käytiin Heidin kanssa UIMASSA ja saunottiin, syötiin ja vietettiin aikaa hyvässä seurassa. Siitä ajoin tallille tekemään iltatallia ja nukkumaan.

Sunnuntaina tein koko päivän töitä ja illalla Hiltsu antoi mennä vielä ratsastamaan. Tuuppailtiin siinä sitten Bellan kanssa. Poni oli koko treenin ajan ihanan kevyt, ryhdikäs ja tasainen. Mentiin loppuun vielä KN:n rata joka meni paremmin ku osasin kuvitella! Iha huikee fiilis. Valitettavasti ei siis ollut kuvaajaa joten yritin itse säätää jotenkin kameran kanssa ja lopputulos ei ollut mikään huikea, mutta siitä nyt näkee jotain :D Kamera lopetti kuvaamisen jossain välissä, eikä siis parhaimpia pätkiä taikka rataa tullut videolle :(

Mutta tällä viikolla olisi sitten keskiviikkona kouluvalmennus ja perään vielä toinen valmennus jossa valmentajana on Susanna Kupari. Innolla odotan!
Eli nyt on sitten ilmottauduttu seuran koulumestaruuksiin 13.10 KN special- luokkaan :)
eli keskiviikkoon!
~Anna~

Kipeenä

Heippahei!
Oon tosiaan tänään ollu kipeenä joten lievästi sanottuna ollu tylsää :( Ajattelin nyt kertoa vähä viikonlopusta ja laittaa pari kuvaa mukaan :)

Eli olin tallilla töissä taas viikonlopun ja rahaa on kyllä ihan kiitettävästi kertynyt, hehe! Perus tallitöitä tein ja lauantaina oli lucia-ehdokkaiden kuvaukset jotka meni vähän krhmmm..... haha :D en osaa yhtään hymyilla! yritys jäi kauheaksi hamsteri-irvistykseksi! Mutta hauskaa oli ;) kuvia tulee (?) mahdollisesti myöhemmin ja nyt siis kaikki mua äänestämään! vitsi vitsi X))
Hauskaa oli ja hyvä seura. Tosin sunnuntaina oli tosi kylmä ajaa aamulla skootterilla tallille ja sumua oli niin ettei meinannut eteensä nähdä. Mutta nyt muutama kuva mitkä on kaikki puhelimella napsaistu :)

talliduunia :D 

Bella <3 

Paras poni <3 

Waldo on spacemän (kuorsas julmetun lujaa)

väsyneenä kotona lauantai-illalla :D 

toinen ykkösjätkä <3 Veetin kans chillailee :3 

Eipä mulla oikein mitään järkevää asiaa ollut :D keskiviikkona kouluvalkka, torstaina este, ensiviikolla keskiviikkona myös kouluvalkka ja saatan mennä vielä illalla Susanna Kuparin kouluvalkkaan :) Lisäksi seuran koulumestaruuksien kisakutsu on julkaistu ja sinne kohtapuolin ilmottaudun mahdollisesti kahdella hepalla ;) Mutta siihen asti!

~Anna~

Mietteitä

Luin erään henkilön blogista, jota luen, pätkän eräästä kirjasta "älä hikeenny pikkuasioista":

1. Suvaitse epätäydellisyyttä; sen sijaan, että olisimme tyytyväisiä ja kiitollisia siitä mitä meillä on, keskitymme siihen mikä on vikana ja haluumme puuttua asiaan.
2. Opettele elämään nykyhetkessä; todellisuudessa kenelläkään ei ole takeita siitä, että hän on täällä vielä huomenna.
3. Hyväksy elämän epäoikeudenmukaisuus; säälittelemme muita ja keskustelemme vääryyksistä.
4. Älä vähättele itseäsi tai sinusta tulee vähäpätöinen; ensimmäiseksi on vaiennettava suurin arvostelijasi, oma itsesi.
5. Ota ongelmat opetuksina; opittuamme oikean suhtautumistavan ne tavallisesti katoavat.

Tätä lukiessa tunnistin itselleni tyypilliset ongelmat:
Olen hirvittävän itsekriittinen, johtuen varmaankin vuosia (yli kymmenen vuotta) kestäneen kiusaamisen takia. Pienikin virhe kaataa  maailmani ja koen olevani täydellisen epätäydellinen. Täydellisyyteen pyrkimisestä on tullut pakkomielle, enkä hyväksy itseltäni epäonnistumisia ja jos niitä tulee, rankaisen heti itseäni ja koen epäonnistuneeni aivan kaikessa. Kun yksi asia mennyt pieleen, koko elämä on vinksallaan. Jos ratsastustunnissa joku pätkä on mennyt pieleen, jää ratsastustunnista todella huono mieli, vaikka se olisikin ollut vain esim. laukka-osuudet jotka menivät aivan pieleen ja ravi-osuus olisi mennyt todella hyvin, koen silti olevani aloittelija joka ei osaa mitään. Pelkään sitä, jos joku sattuu näkemään osan huonosta pätkistäni, kuvittelen heidän ajattelevan että olen todella huono ratsastaja ja kamala ihminen kaikin puolin. Tämä on alkanut vaikuttaa koko elämääni. Jos joku edes vilkaisee ohimennen minua, tulee olo että hän vihaa minua ja minussa on kaikki vialla. Vihaan tätä tunnetta ja tuntuu kuin olisin aivan yksin koko maailmassa. 

En osaa elää nykyhetkessä, vaan joko itken menneisyyden haamuja tai suunnittelen itselleni tulevaisuuteen esim. kisoja yms ja asetan tavoitteita, joita on hyvä asettaa. Mutta lannistun heti jos joku tunti menee hiukan penkin alle ja tuntuu että suunnitelmat pitää pyyhkiä ja takaisin alkeiskurssille. 
En osaa päästää irti. En vain pysty. Joka päivä koen syyllisyyttä menneistä ja tunnen olevani huono ihminen ja pettäneeni rakkaat jotka ovat vaihtaneet ajan ikuisuuteen. Pallon kanssa se, etten tajunnut ajoissa tamman sairautta, vaikkei se minusta riippuva asia ollutkaan. Silti varsinkin syyllisyyttä lisää se, mitä muut tästä puhuvat. Leimataan syylliseksi hevosen kuolemaan, vaikkei minulla ollut mitään tekemistä asian kanssa! Pahinta on se että itse koin tästä syyllisyyttä ennen puheita vaikka tiesin sen olevan turhaa. Tämä taakka tulee kuormittamaan matkaani ikuisesti, sillä herkkänä ihmisenä en pysty päästämään irti syyllisyydestä. 
Indyn kanssa... tuntuu kuin olisin maailman huonoin hoitaja ja olisin pettänyt sen. Hirmuinen syyllisyys ja katumus seuraa minua, kun maanantai, jolloin minulla olisi ollut hoitopäivä, vietin ulkona kavereiden kanssa. Olin parhaan kaverini kanssa Nurmijärven teboililla viettämässä iltaa. Tiesin velvollisuuteni, mutta sinä päivänä vain halusi muuta tekemistä, ja seuraavana päivänä rakas oli poissa. "Opettele elämään nykyhetkessä, sillä todellisuudessa kenelläkään ei ole takuita että hän on täällä vielä huomenna". Tämä pitää todellakin paikkansa! Kun jouluna 2011 minut palittiin vuoden hoitajaksi, itku tuli kun onnesta huolimatta sydämessä pisti syyllisyys tuosta maanantaista joka olisi pitänyt viettää Indyn kanssa, mutta olin rilluttelemassa kavereiden kanssa. 

Elämä on epäoikeudenmukaista, sen olen joutunut huomaamaan. Tasan ei mene nallekarkit. Elämä ottaa ja antaa, mutta silti se tuntuu että se vain ottaa. Syy tähän on se, että vasta kun on menettänyt, tajuaa mitä menettää. Oma mielipide on että elämä ottaa ja antaa: ottaa kaiken hyvän ja antaa paskaa tilalle. Joskus tekee mieli huutaa tyhjälle taivaalle että miksi juuri minä? vaikka se tuntuu itsekkäältä ajatulselta, koska joillakin menee paljon huonommin kuin minulla, mutta minusta tuntuu että kaikki paska lentää juuri minun niskaan. Kai minä otan vain asiat liian rankasti. 

Tahtoisin osata vaientaa oman kritiikkini, sillä olen liian ankara itselleni ja ruoskin itseäni pikkuasioista. 
Peiliin katsominen ei onnistu ilman ajatusta "hyi hitto mitkä makkarat, kauhea..., tuossa on vikaa, onpa kamalan näköiset hiukset, aivan liian pienet silmät, iho kukkii... "yms. Ratsastuksessa mikään ei tunnu olevan hyvin ikinä ja tunnen olevani maailman pohjassa. 

Nämä ajatukset pyörivät mielessäni lähes joka päivä. Aina onnistumisen jälkeen "palautan itseni maanpinnalle" siten, että pieni (iso) ääni sanoo päässäni "mutta muistatkos, miten silloin ja silloin tapahtui? muistatko mitä tämä ja tämä sanoi? Entä muistatko sen tunnin kun kantapääsi olivat liian ylhäällä? Entä sen kun joku sanoi sinua lihavaksi? Ei yksi onnistunut tunti mitään kerro, se oli vain tuuria, olet aivan mitätön pieni paska". Haluaisiko joku tulla vaimentamaan tämän äänen päässäni? Turhauttavaa, kun en osaa iloita onnistumisesta ,vaan hetken päästä olen jo muistelemassa kaikkia epäonnistumisiani. 
VIdeoilta katsottuani ensin mietin että kylläpä se meni hyvin, mutta sitten alan katsella ja tulen siihen tulokseen että tuo on pielessä, se saisi tehdä vähän enemmän tuota ja tätä ja vähemmän sitä ja tota ja lopulta lopputulos on se että aloittelijakin ratsastaa paremmin. Turhauttavaa eikö? 

Vaikka olen kulkenut pitkän matkan ja kehittynyt ratsastajana ja hevosten käsittelijänä, en silti usko itseeni yhtään. Jos joku sanoo jotain ilkeää, muistan sen koko loppuelämäni ja se lyttää minua aina vain alemmas ja alemmas. 

Ollaan keihtytty ponin kanssa ihan hurjasti jo muutamissa viikoissa. Tää poni saa mut uskomaan itseeni edes hitusen, jonka takia siitä on tullut mulle tosi tärkeä ja loistava motivaation antaja ja opettaja tietenkin <3 Bella on niin upea poni <3 

Huhhuh kun tuli synkkä postaus taas kerran, mutta tässä vähän omia mietteitä elämän synnyistä syvistä 
~Anna~

Täällä taas!

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. Jotenkin on innostus hieman lopahtanut eikä aikaakaan hirveästi tunnu olevan. Olisi kiva tietää kuinka moni OIKEASTI seuraa blogia, eikä vaan ole lukijana arvonnan tai jonkun muun syyn takia... Hei aikusten oikeesti nyt niitä kommentteja, ehdotuksia, mitä vaan!

Mulla oli pitkä viikonloppu 6-10 päivät tätä kuuta ja olin kotona Etelä-Suomessa. Äiti osti mulle uudet ratsastushousut, sillä vanhoihin (farkkuisiin) tuli reikä takapuoleen :( Mutta nää uudet housut on aivan ihanat <3

Mutta nyt asiaan, eli menin keskiviikkona Katin estevalmennuksessa Wipellä ja en nyt jaksa enempää kertoa siitä kuin että W oli muuten hyvä, mutta vähän lahna jaloistaan ja otettiinkin viimeisellä radalla lähes joka este alas ryminällä :D

Torstaina olin yksin Kaisan kouluvalmennuksessa Bellalla. Pitkästä aikaa pääsi taas menemään ponilla :) kuten aikaisemmin kirjoitin, poni on ollut joka tunti aina vain parempi ja parempi.
Eilen B oli aivan mielettömän hyvä! Pääasiassa yritin saada B:n pidemmällä ohjalla ratsastettua pidempään muotoon ja meni aika kivan tasaisesti. Välillä hieman piti keskustella että kuinkas sitä kuljettiinkin, mutta hetken ratsastelun ja suostuttelun poni tuli rennolle tuelle ja oli oikein tyytyväisen oloinen. Pärski ja korvat lerpatteli sivuille :D
Tehtiin pohkeenväistöjä ja laukkavoltteja. Pohkeenväistöt ovat alkaneet sujumaan kokoajan vain paremmin ja paremmin. Niitä ollaankin joka kerralla hiottu kun Bellalla oon ratsastanut. Meillä oli vielä puomit apuna ja väistettiin uralta puomeille ja puomeilta uralle, josta nostettiin laukka ja voltit esteiden ympärille. Poni oli tosi kivan tuntunen, välillä vähän meinas innostua laukassa, mutta sai tosi tasaisesti takaisin ilman että heittää paata taivaaseen, päinvastoin, kun tajusin tehdä ulkoa pidätteen poni suoristui kivasti (ei siis kaatunut volteilla niin pahasti sisään) ja rytmi oli oikein mukava.
ja nyt koska mulla sekosi kone, ja aiti.... eli siis ; ja ' menee tollasiksi, jonka takii kirjottaminen menee tosi hankalaksi, laitan videota tulemaan.
Nyt seuraavaa kertaa ajatellen tavoitteena saada noi saakelin kantapaat alas ja RENNOIKSI! Kadet vois olla myos vaha paremmalla paikalla ja ponia ehka vahan lyhyemmaksi ja enemman takajalkoja alle.

suunnitteilla olisi talla hetkella etta menisin Bellalla seuran koulumestaruuksiin :) Ihan kokemusta hakemaan ja kattomaan miten se siel kayttytyy kun on vaha sellanen ressipossu :D

Huomenna stadikkareissu josta mahdollisesti videopostausta myohemmin :)

töissä tallilla

Heipsan !
Olin viikonlopun töissä tallilla. Tultiin molempina päivinä yhdeksäksi tallille, heitettiin hepat ulos syömään, siivottiin ja siivottiin ja siistittiin paikkoja ja jaettiin päiväheinät. Lauantaina pyöri tunnit joten se oli pientä hulabaloota, mutta muuten leppoisaa. Lauantaina talutimme vielä pienten tunnilla jonka jälkeen saatiin lähteä kotiin.
Tänään eli sunnuntaina tultiin jälleen yhdeksäksi Sonjan kanssa tallille. Heitettiin hepoille heinät ulos ja hepat perässä syömään. Tämän jälkeen siivosimme karsinat ja minä pesin ja täytin kaikkien juomaämpärit sillä aikaa kun Annukka ja Sonja lakaisivat käytävän. Kun oltiin valmiita, menimme syömään jonne Hiltsu sitten tuli käymään maksamaan meidän palkan. Ihanaa kun sai säästöpossu vähän masun täytettä ;)
Pääsimme vielä ratsastamaan kolmisin. Menimme maneesiin tuuppailemaan ja minä ratsastin Bellan. Kamerasta oli tietysti akku loppunut kun en sitä pöljänä muistanut ladata....
Bella oli alusta asti superhyvin kuulolla. Venyi ihanan pitkään muotoon, mihin sitä nyt pitäisi ratsastaakin. Ravi oli rytmikästä ja leppoisaa. B liikkui taas hyvin koko selästä ja asettui ja taipui kivasti. Ei yhtään tapellut mistään. Laukassa nosti selän ylös ja käytti sitä hyvin. Bellalla on ihanan rytmikäs laukka jota on tosi kiva työstää. Tehtiin alkuverkassa ympyröitä ja kaarevia teitä ja otin sitten parit pohkeenväistöt käynnissä jonka jälkeen annoin kävellä. Pohkeenväistöjä meidän pitää vielä hioa, ja toivottavasti menisin keskiviikon koulutunnilla Bellalla, jotta päästäisiin harjoittelemaan näitä.
 Sitten otin laukat ja annoin taas levähtää hiukan. Katsoin Sonjan ratsastusta hetken, jonka jälkeen tulin omin tehtävin sovelletun KN:n radan kerran.
Voi jeeveli kun poni oli hieno. Vähän jännittyi kun Rilla ja Filou seisoivat kun se itse joutui keskipisteeksi. Siitä onneksi rentouduttiin ja pysyi tosi rentona ja mukavan pyöreänä. Lävistäjällä lisättyä ravia ja poni huiteli ne oikein mallikkaasti. Siirtyminen toisella lävistäjällä tuli hyvin istunnan kautta. Laukassa oli mukavan rento ja eteenpäinpyrkivä ja liikkui tosi hienossa peräänannossa selkää hyvin käyttäen. Vähän liukui ulkolapa edellä ympyrällä, kun omat avut ei olleet täysin kontrollissa siinä. Laukasta suoraan käyntiin tuli hyvin parin raviaskeleen kautta menettämättä pyöreyttä. Vaine kerran vasemman laukan nostossa mentiin pää ryntäisiin ja rikkonaisesti nosti laukan, mutta ainoa hyvä puoli tässä oli, että selkä oli hyvin pyörenä.
Lopputerhvehdys ja isot kiitokset ponille ja loppukeventelyt. Oli kyllä tosi positiivinen yllätys, miten oon päässy tosta ponista jyvälle ja löytänyt sen sisäisen kouluponin, hehe!
Päiväheinien jako ja kotiiin lukemaan läksyjä ;)
Seuraava valmennus siis keskiviikkona ja kouluratsastusta luvassa :) kerron näissä postauksissa sitten vähän mitä olisi tulossa :)

~Anna~