Yhtään en tiedä mitä kirjoittaisi tähän... Olo on niin tyhjä.
Jos vain saisin käännettyä aikaa taaksepäin, mutta ei... Sitä vain miettii että mitä jos olisin tehnyt kaupat nopeammin, olisiko Pallo vielä elossa? Olisiko sitä mitenkään voitu pelastaa jos sairaus olisi diagnosoitu ajoissa? Jos, jos ja vielä kerran jos...
Tuntuu niin kurjalta kun melkein luovutin tamman suhteen ja vielä kamalampaa että Pallo nukkui pois luullen etten välitä ja että hylkäsin sen tarkoituksella... Jos vain edes kerran, EDES YHDEN KERRAN saisin nähdä ja kertoa kuinka paljon sitä rakastin ja tulen aina rakastamaan, että se tietäisi etten koskaan halunnut jättää sitä. Kumpa voisin tietää varmasti että sillä on kaikki hyvin ja hyvä olla.
Vain kerran edes, mitään muuta en toivo!
.jpg)
~Anna
ps. myöhemmin viikonlopusta postausta!
koskettava postaus, on kyllä todella kaunis hevonen :( !
VastaaPoistatiedän kokemuksesta että tämmöisessä tilanteessa muitten lohduttelu on pelkkää sananhelinää koska muut ei voi tietää mistä on kyse, mutta minua ainakin auttaa se että ajattelen että kaikella on tarkoitus.
Pallo oli se hevonen, kenen tehtävä oli opettaa sut päästämään irti jostakin tosi rakkaasta. Se on raskasta, mutta sen suurempaa ja tärkeämpää opetusta ei hevonen voi mielestäni antaa.
mutta otan osaa sun suruun ♥ ! :(
kiitos Iina <3
Poista