when looking for a dream

Eli kerron nyt kahden minulle tärkeimmän hevosen ja minun taipaleen, joka päättyi taivaslaitumien porteille.
Kerron ensin Indystä, ensimmäisestä hoitohevosestani. Indy oli suklaanruskea welsh cob jolla oli maailman kaikkeuden kauneimmat silmät. Ne olivat pari astetta vaaleammat kuin muu hevonen ja se oli maailman kiltein hevonen! Yksikään hevonen ei ollut yhtä luotettava ja kiltti kuin Indy. Indyn luonnetta ei voinut kuvailla sanoilla, se täytyi kokea! Indy ei ikinä tehnyt mitään pahaa. Ainakaan tahallaan. Mitä nyt pelästynyt maneesin katolta tippuvia lumia ja ratsastaja tippui, mutta se on yleistä. Muuten ruuna oli rauhallisempi kuin itse rauhallisuus. 27.9.2011 Tiistaina heräsin tekstiviestiin joka pysäytti koko maailmani! samalla tunnilla ratsastava Nina lähetti näin: " Anna, uotilassa palaa ja 12 heppaa on kuollut :´( " samalla sekunnilla tiesin sen. vaikka toivoin ettei Indy olisi yksi niistä, silti sisimmässäni tunsin että Indy oli lähtenyt paikkaan johon se kuului. Maailma oli liian raaka ja paha paikka niin kiltille ja rehdille hevoselle, sekä sen 11 muulle ystäville.
Eli uotilan ratsastuskoulun 1 ja 2 talli paloi ja kaikki tallissa olleet 12 hevosta kuolivat häkämyrkytykseen. Eli hevoset eivät onneksi nähneet liekkejä tai ehtineet pelätä ja vaikka liekkejä ei olisi ollut niin paljoa että olisi päässyt sisään, siellä ei ollut enää mitään pelastettavaa. Mona ja Nora pitivät kauniin muistotilaisuuden ja järjestivät tarpeeseen tullutta kriisiapua. En ikinä unohda noita 12 hienointa hevosta jotka olen tuntenut, varsinkaan Indyä, ensimmäistä hoitohevostani ja parhainta ystävääni <3

Palloon tutustuin kesän 2011 leirillä, ja hevonen olikin melkein minun omani, kunnes asiat mutkistuivat. Pallo oli kuulemma aina ollut niin ilkeä että melkein kaikki pelkäsivät sitä. Mutta jotenkin me löysimme yhteisen sävelen ja meistä tuli ystäviä. osto oli pieniä yksityiskohtia vaille sovittu. Pallo oli siis melkein minun, kunnes asiat muuttuivat pahasti. Leirin jälkeen kun kävin katsomassa palloa talvella, se oli jo vähän muuttunut. Sen silmissä ei ollut sitä samaa iloista pilkettä, vaan ilme oli hapan ja nyrpeä. Se luimi välillä, mutta oli silti melkein sama Pallo. kuitenkin välillä se oli taas oma ihana itsensä. ei mennyt puoltakaan vuotta kun menin uudelleen tettiin harvialaan. Tällä kertaa huomasin muutoksen. Pallosta oli tullut ilkeämpi kuin se ikinä oli ja järkytyin kun näin sen ensimmäisen kerran puoleen vuoteen. Sydämeni miltein pysähtyi ja sen peitti hyytävä väristys. Pallon silmissä ei ollu enää tippaakaan iloa, inhimillysyyttä, ystävällisyyttä eikä elämänhalua. Silmiin oli vaihtunu viha, tuska ja elämänhaluttomuus. En kyennyt kuin katselemaan sydän karrella rakkaani elämäntahdon hiipumista. Aluksi halusin kovasti yrittää, halusin saada palloon taas elämänhalua ja ystävällisyyttä. Mutta asiat eivät sujuneet niinkuin strömssössä. Pallo puri minua sormeen, niin että siihen tuli haava. Pallon onnistui melkein potkaista minua. Sen jälkeen en voinut kuin itkeä. Itkin monet illat, sillä tuntui pahalta katsoa vierestä, kun rakasta sattui, eikä pystynyt tekemään mitään hänen hyväkseen.  Sydän haavoilla, edellisestä tragediasta vielä verta vuotavana katsoin kuinka ennen niin kauniissa silmissä vaihtelivat tuska ja raivo. Se saattoi riiputtaa päätään pitkiä aikoja ja näytti kuin sitä olisi sattunut todella paljon, ja sitten yhtäkkiä se hyökkäsi karsinan ovea päin ja naksautteli hampaita kaltereiden toiselta puolelta, vain senttejen päässä kyyneleisistä poskistani. Syvällä sisimmässäni tiesin etteivät asiat olleet kunnossa, ja että jokin oli selvästi pahasti vialla, mutta eläinlääkärien vakuuttelut että se johtuu vain tamman munasarja-tulehduksesta ja kyllä lääkkeet auttavat... mutta kun eivät auttaneet. Vaivuin epätoivoon ja tuntui kuin olisin menettänyt parhaimman ystäväni, joka oli tukipilari, edellisten rakkaiden poinien menettämisen johdosta. Ainoa asia joka kannatteli haurasta elämääni. Lopulta tein päätökseni. Päätin säästää talven yli rahaa, ostaa pallon itse, kun äiti ei sairasta hevosta suostunut ostamaan ja viedä se jonnekkin erikoisklinikalle kokokuvattavaksi ja tutkittaaavaksi. Päätin ettei meidän satu ollut vielä päättynyt. Päätin yrittää vielä kerran En kertonut tästä kenellekkään, edes hyville ystävilleni. Päätin pitää tämän salassa ja uskotella että olin unohtanut Pallon sen käytöksen takia. Olin saanut kerättyä suht paljon rahaa, riittävästi ostaakseni Pallon, sillä siinä kunnossa siitä ei voinut pyytää paljoa. Olin toiveikas ja ajattelin pistäytyä vuodenvaihteessa katsomaan Pallon vointia ja olin todella innoissani. Uskoin että suunnitelmani toimisi.
Siksi koko maailmani romahti joulukuussa. Olin edellisenä kuuna ostanut punaisen riimun, joka sopisi varmasti pallolle ja ajattelin mennä sovittamaan sitä joulukuun lopulla. 9.12.2011 romutti minut. Sain puhelun johon en olisi ikinä halunnut vastata. Pallo oli lopetettu. Pallo oli siirtynyt kultaisisten porttien läpi ikivihreille laitumille. Aluksi en meinannut sisäistää koko asiaa, sitten tuli viha itseäni kohtaan, kun olin ollut niin toiveikas.  sitten tulivat kyyneleet. Eivätkä ne vieläkään ole loppuneet. Eivätkä varmasti lopukkaan pitkään aikaan.  vasta vähän ajan päästä pystyin ajattelemaan asiaa jonka alitajuisesti kokoajan tiesin: Pallolla oli aivokasvain. Olin vihainen itselleni sillä olisihan minun nyt pitänyt tajuta että jotain tälläistä oli, sitten viha siitä miksi viivyttelin niin kauan, miksen ostanut sitä aiemmin ja vienyt kuvauksiin, ehkä se olisi silloin ollut vielä lievä ja Pallo olisi selvinnyt pelkällä leikkauksella. Menin tosi huonoon kuntoon tapahtuneen jälkeen. Edelliset kauheudet vielä painoivat sydäntä ja sitten vielä tämä. Masennuin ja mietin joskus itsetuhoisia asioita, sairaalla tavalla toivoin kuolevani, päästäkseni Pallon ja Indyn luo. Mutta onneksi ystäväni pitivät minut hengissä ja olen nyt paljon paremmassa kunnossa, vaikka kaipaankin näitä kahta tärkeintä hevosta taas rinnalleni. En ikinä tule unohtamaan tätä parivaljakkoa, jotka muuttivat elämäni <3
" Minulla on eräs tuolla ylhäällä pilvien päällä, kirkkaimpana tähtenä tuikkimassa, hän elää enää vain sydämessäni ja miljoonat kyyneleet poskiani pitkin ovat vierineet, koska ikävä on niin särkevä, yhä edelleen" <3

Nukkukaa rauhassa sydämeni aarteeni, ylös teille omistan mä jokaisen aatteni <3