En tiedä miksi ,mutta minusta on tullut kouluratsastaja! Tai siis siinä mielessä että nyt tykkään mennä enemmän kouluvalmennuksiin ja tunneille. Cokiksella ja minulla on alkanut mennä tosi hyvin ja palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Viime viikon keskiviikkona ei ollutkaan estevalkkua, kun Kati (Valmentajamme) olikin estynyt tulemaan. Niinpä meillä oli koulutunti, joka ei minua kyllä yhtään haitannut :) Menin Cokiksella ja menin taas gramaanien kanssa. Cokis oli tosi super ja nyt saimme tosi hyvää tahdikasta ravia. Äiti oli tullut pohjanmaalle työkeikalle, ja oli katsomassa ensimmäistä kertaa valmennuksiani :) Teimme pysähdyksiä ja peruutuksia ja tunti meni tosi hyvin. Aluksi oli vähän hankaluuksia peruutusten kanssa kun olin oppinut eri tavalla peruuttamaan. Meille oli opetettu että pelkästään ohjalla painetta ja heti kun hevonen otti askeleen taaksepäin, myödättiin ja uudestaan kunnes tuli neljä askelta. No nyt pitikin ohjalla ja pohkeella ja piti nojata eteenpäin ja pitää paine suussa ja jaloissa niin kauan että hevonen oli peruuttanut 4 askelta. No loppua kohti alkoi peruutukset mennä tosi hyvin. Sitten löytyi uusi ongelma.... paha tapa joka on pinttynyt mieleeni ajoilta kun ratsastin Solsikessa. Laukannostoissa heitän ulkojalan aivan liian taakse. Koska Cokis on osaava ja hyvinkoulutettu hevonen, alkoi ruuna sitten tehdä sulkuväistöä :D Nyt olen hieman päässyt eroon tuosta tavasta mutta ainakin tiedän nyt miten sulkutaivutus Cokikselta irtoaa parhaiten :D Jos laukkoja ja paria ekaa pysähdystä ei lasketa tunti oli elämäni paras koulutunti! On mukava huomata miten paljon kehittyy niin lyhyessä ajassa kun pääsi valmennuksiin ja kunnolla treenamaan oikealla tasolla :)
Torstaina menin Cokiksella (yllätysyllätys ) ja en olisi voinut uskoa että tunti meni paremmin kuin keskiviikkona. Cokis oli mahtava! Irtosi VIELÄ parempaa ravia kuin edellisenä päivänä. Nyt Cokis antoikin niskasta paremmin periksi (olihan gramaaneillakin osuutta mutta se oli hieno tunne) Pystyin istumaankin paremmin Cokiksen isossa ravissa ja jalat eivät nyt hölskyneet jalustimissa niin pahasti kuin yleensä :D Teimme tunnilla siksak-väistöjä ja Qoctail oli MAHTAVA <3 Upeaa ristiaskelta takajalat alla ja oikeinpäin. Sain Cokiksen tosi hyvin pyöreäksi ja "letkeäksi". Laukatkin sujuivat paremmin :) Cokis ei kiukutellut ulkojalastani kuin kerran ja huomasin itsekin että ulkojalkani pysyy paremmin paikallaan nyt. Cokis on vain niin hyvä opetusmestari <3 Äiti oli tuolloinkin katsomassa ja nyt oli kamerakin mukana :) Kello oli yli kahdeksan ja maneesista ei saa hyviä kuvia mutta kuvat ovat siihen nähden ihan onnistuneita :) Cokis oli tosi kiva ja sain sen laukassakin hieman kootummaksi ja pyöreäksi. Voi kun Cokis olisi minun <3 Ollaan saatu yhdessä niin hyvä luottamus ja meillä kemiat vaan synkkaa :) On upeaa tehdä yhteistyötä niin upean, kiltin ja opettavaisen hevosen kanssa. Yksinkertaisesti olen vain rakastunut hevoseen <3
"Sain Cokiksen hetkittäin jo hieman pyöreämmäksi laukoissa" :)
Volteilla piti tehdä välillä liioiteltuja taivutteluita että vertyisi :D
Tärähti mut maneesilaatua....
Ilme on jotain järkyttävää mutta heppa on ihanin <3
Perjantaina lähdin sitten viikonlopuksi kotiin ja lauantaina menin Uotilaan (tallille missä ratsastin ja aion yhä ratsastaakin) tunnille. Koska kaverini Jenni oli perunut menin hänen tilalleen ja menin..... Hintellä. Ensi reaktio oli ????, seuraava taas jess ja kolmas APUA! :D Hinte oli Noran oma yksityinen hevonen, jota hoidin palon jälkeen. Hinte on kiltti ja upea hevonen mutta se on vaativa kouluratsu ja minua hieman jännitti mennä sillä. Eniksi täytyy sanoa: Hintellä on vaikeasti istuttava ravi ja yhden tunnin jälkeen tunsin yltyvää kunnioitusta Noran ( Uotilan toiseln omistajan ja Hinten omistajan) istunnalle. Jopa kevyessä ravissa ravi tuntui isolta ja pompottavalta vaikka Hinte on n. 150cm korkea friisiläis-tamma. Hintellä on tosi korkeat askellajit. Vasen laukka meni ihan päin metsää mutta se on minulle itselleni vaikeampi suunta ja kuulemma Hintellekkin. Oikeassa laukassa taas laukka oli ihan kiva. Pompottava laukaksi mutta tosi kiva työstää. Siinä laukkaa työstäessäni Hinre alkoi rentoutua ja laskea päätään hieman.
viikonloppu meni nopeammin kuin halusin ja arki jatkuuu. Odotan kauhulla keskiviikkoa. Estevalkku... En tiedä mistä se johtuu mutta minusta tuntuu etten enää osaa ja uskalla hypätä. Tämä on hankalaa koska ennen rakastin hyppäämistä ja nyt haluaisin takaisin esteratsastuksen maailmaan. Toivottavasti valkku menee kivasti ja pääsen taas hyppäämisen rytmiin.
Huomaa että syksy on tullut; vettä tulee joka tuutista ja kokoajan on niin pimeää :( ihan syysmasennus iskee......
~Anna~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti